alkuun

Kosketa - Opettele tunnustelemaan hevostasi!

Kädellä silittäminen on hyödyllistä

Tunnustele hevosta silittelemällä pitkin rauhallisen vedoin sen vartaloa. Vertaile vasemman ja oikean puolen symmetrisyyttä. Tutki lämpötilaeroja, ja turvotusta. Pane merkille ne raajojen ja kehon alueet, joissa lämpötila poikkeaa muiden kudosten lämpötilasta. Tunnustele kudosten pehmeyttä ja joustavuutta. Sulje tarvittaessa silmäsi, jolloin tunnet asioita selvemmin. Opi tunnistamaan myös hevosesi kertoma aristus ja kipu. Jatka havaintojen tekemistä pidemmällä aikavälillä ja tee tarvittaessa muistiinpanoja. Vertaile saman hevosen raajoja ja vasenta ja oikeaa puolta keskenään. Hevoset ovat yksilöllisiä, eikä vertailua kannata hevosten kesken tehdä.

Tämän harjoituksen ansiosta sormesi oppivat ”näkemään” asioita omasta hevosestasi. Jatkossa tunnistat muutokset normaalitilaan hyvin helposti.

Kädellä koskettaminen, silittäminen, on jo askel hieronnan suuntaan – hevosesi saattaa jo rentoutua tämän harjoituksen aikana… Mieti, mistä merkeistä tunnistat hevosesi olevan kipeä. Pohdi myös, millaiselta juuri sinun hevosesi näyttää rentoutuneena. Hevosen elekielen lisäksi kannattaa tarkkaile myös oman pollen ryhtiä, liikkeitä ja liikkumista.

Liikkeiden pohjana on hyvä ryhti

Jokainen hevonen on yksilöllinen kokonaisuus. Hevosen ulkoiseen olemukseen vaikuttavat mm. ikä, terveydentila, rotu, rakenne ja mieliala. Jokaisella hevosella on jonkinlainen ryhti. Hyvä ryhti tarkoittaa sitä, että hevonen kantaa itsensä vaivattomasti seistessään ja liikkuessaan. Riittävä lihasvoima mahdollistaa hyvän ryhdin. Luonnolliset kurvit selkälinjassa antavat kropalle mahdollisuuden toimia tehokkaasti. Hevonenhan on takavetoinen, eteenpäin liikuttava voima lähtee takaa. Varsoneet tammat, iäkkäät tai ylipainoiset hevoset ja monet ponit näyttävät usein huonoryhtisiltä. Usein jo silmämääräinen katsaus hevosen ryhtiin paljastaa sen taustoja ja kertoo ongelmista. Jos hevosen selkälinja näyttää painuneen, vastaavasti takapuoli näyttää kohonneen. Hevonen, jonka selkälinja ”roikkuu”, jännittää pakaroitaan jatkuvasti. Tällaisella hevosella takaosa eli moottori ei toimi ja liikkuminen on tehotonta. Ryhdikäs hevonen ei tarkoita jännittynyttä eläintä! Ryhdikäs hevonen näyttää kantavan kroppansa rennosti ja vaivattomasti olipa se sitten nuori tai vanha, poni tai hevonen.

Hevosen liikkeiden pohjana on hyvä ryhti. Jokaisen hevosen liikkeet ovat yksilölliset jo rakenteestakin johtuen. Oman hevosen liikkeitä voi pyrkiä kehittämään mahdollisimman optimaalisiksi.

Tavallisessa käynnissä hevonen siirtää jokaista jalkaa vuorotellen. Käynnissä hevosen pää ja kaula osallistuvat reilusti liikkeisiin. Ravi on kaksitahtinen symmetrinen askellaji, siinä ristikkäiset jalat ovat yhtä aikaa ilmassa tai maassa. Laukka on kolmitahtinen epäsymmetrinen askellaji. Laukassa hevosen paino on hetkellisesti vain toisen etujalan varassa. Vauhdikas kiitolaukka on taas nelitahtinen askellaji. Liikkeet ja liikkuminen ovat jokaisella hevosella yksilöllisiä, mutta hyvän ryhdin tulisi säilyä myös hevosen liikkuessa.

Kaviot ovat tärkeässä asemassa. Etujalat kannattelevat hevosen seisoessa yli puolet vartalon painosta. Paine jalkojen alaosissa ja kavioissa lisääntyy liikkumisen seurauksena. Hevosen kaviot iskeytyvät kovassa vauhdissa tai korkealta hypätyn esteen jälkeen voimakkaasti alustaan. Kengitys on siten erittäin tärkeä asia. Taitava kengittäjä on hevosen hyvinvoinnista huolehtivassa ryhmässä kullanarvoinen lenkki!

Hidas liikkuminen on hevoselle raskaampaa kuin nopea liikkuminen. Hevonen joutuu työskentelemään esimerkiksi hitaassa ravissa tehokkaammin kuin nopeassa ravissa. Hitaassa liikkumisessa sen pitää jaksaa kannatella kroppansa ja liikuttaa hallitusti raajojaan. Nopeassa liikkumisessa vauhti auttaa jalkojen siirtelemistä.

Hevosen tuki- ja liikuntaelimistö kuormittuu eri tavalla hevosen käyttötarkoituksesta riippuen. Hevosella ja ponilla voi olla ”työperäisiä” ongelmia. Jatkuva yksipuolinen liikunta rasittaa samoja kehon osia, vastaavasti osa kehosta jää ilman työtä. Monipuolistamalla hevosen työtä, voidaan kuormitusta ohjata myös muille kehon alueille. Lajista riippumatta hevosten jalkojen jänteet ja nivelet rasittuvat.

Hevosella teetettävä työ saattaa näkyä sen kehossa esimerkiksi seuraavasti:

Kouluratsuilla eniten rasittuvat kokoavaa työtä tekevät lihakset niskan, kaulan, selän ja vatsan alueella. Esteratsuilla taas reiden takaosan lihakset tekevät suurimman työn. Estehevosilla hyppyjen alastulo rasittaa etujalkojen koukistajia ja ojentajia. Tuntikäytössä oleville opetushevosille taas tulee jännitystä selän ja hartiaseudun alueelle. Ne joutuvat kantamaan erilaista ja eritasoista ratsastajaa ja sopeutumaan monenlaiseen tuntemukseen.

Hevosella ajettaessa suurimmalle rasitukselle joutuvat jalkojen ojentajien ja koukistajien lisäksi sekä lavan etuosan että selän keskiosan ja lautasen lihaksisto. Aisojen välissä hevonen joutuu olemaan melko suorana, taipumista rungossa ei juuri tapahdu. Tämän vuoksi ravihevosille olisi hyvin terapeuttista tarjota ratsain tehtyjä selkälihasharjoitteita, taivutuksia, väistöjä yms.

Varusteet ja hevonen

Epäsopivien varusteiden käyttämisestä saattaa seurata kiukkuisuutta, haluttomuutta tai erilaisia kiputiloja. Lapojen liikkuvuus vähenee ja liikeradat lyhenevät. Hevonen pyrkii myös väistelemään painetta. Koska varusteita voi aina hankkia, ei tilannetta kannata päästää niin pitkälle, että hevonen joutuu asiasta huomauttamaan.

Varusteiden tulee olla kullekin hevoselle sopivia. Sopimattamoat silat saattavat painaa, länget ahdistaa tai satula puristaa. Sopivat ja käyttötarkoituksen mukaiset varusteet eivät häiritse hevosen työskentelyä. On sääli, jos terve hevonen aloittaa oirehtimisen varusteiden vuoksi.

Satula voi muuttua ajan myötä sopimattomiksi esimerkiksi hevosen rotevoitumisen tai toppausten litistymisen vuoksi. Ei siis kannata huokaista helpotuksesta sopivan satulan löydyttyä. Satulaa kannattaa jatkuvasti seurata ja tarkkailla, sillä tilanne voi muuttua taas jonkin ajan kuluttua.

Käytännössä varusteista aiheutuvat ongelmat paikallistuvat lähinnä hevosten hartiaseutuun. Yleensä satulat eivät paina säkää, vaan estävät lavan liikkumista. Satula on joko liian ahdas, jolloin se puristaa tai se on liian edessä estäen lavan vapaata liikkumista. Alaspäin suuntautuvassa liikkeessä (esimerkiksi esteiltä alastulo) satula saattaa liikkua eteen lisäten painetta lavan alueelle. Satulan alle laitetut moninkertaiset satulahuovat taas lisäävät kerroksellisuutta ja kiikkeryyttä, jolloin satula ei enää istu kunnolla hevoselle. Usein sopivakin satula laitetaan liian eteen, jolloin se häiritsee lapojen liikkumista. Ensiapuna auttaa satulan sijoittaminen muutaman sentin totuttua taaemmaksi. Fysioterapeuttisesta näkökulmasta katsottuna sopiva satula ei häiritse hevosta, ei estä lapojen liikkumista, eikä liiku hevosen liikkuessa.

Ilman satulaa ratsastaminen on hevoselle terapeuttista. Ohjelmassa kannattaisikin pitää päivä, jolloin hevosella mennään ilman satulaa.

Pientä jumppaa liikkuvuudesta venytyksiin ja rentoutukseen

Muutamilla pienillä asioilla on toistettuina tehokkaita vaikutuksia. Seuraavassa vinkkejä hevosen jumppaamiseksi.

Hevosillekin voi tehdä ryhtijumppaa!. Selkälinjaa roikottaville hevosille sopii ryhtijumpaksi mahan alta ”kutittelu”. Sormet vatsan alla saavat hevosen nostamaan ylälinjaansa.

Peruuttaminen on hyvä liike takaosalle. Hevosta voi pyytää astumaan muutaman askeleen taakse ja heti perään muutaman askeleen eteen jne. toistaen. Tämän harjoituksen voi tehdä taluttaen tai ratsain. Hevosen tulisi peruuttaa suoraan ja jalkoja raahaamatta. Muutamien toistojen jälkeen askeleet selvästi pitenevät. Tämä liike sopii esimerkiksi kuljetuksen jälkeiseen verryttelyyn.

Nivelten liikkuvuus on tärkeää jalkojen liikeratojen kannalta. Erilaiset pyöritykset avaavat liikeratoja ja käyvät jumpasta. Pyöritykset sopivatkin verryttävän vaikutuksensa vuoksi ennen liikkeelle lähtöä tehtäviksi. Myös iäkkäät tai muuten jäykät hevoset hyötyvät näistä harjoituksista. (Näitä tehdessä tulee omasta työskentelyasennosta huolehtia, ettei itse turhaan kipeydy!) Etujalkoja pyöritellään askeleen suuntaan eli ylös koukkuun taivuttaen – eteen – alakautta taakse ja taas koukkuun. Toisenlainen vaikutus saadaan pyörittämällä eteen ojennettua jalkaa lähellä maata. Tämä harjoitus avaa sivusuunnan liikerataa. Tässä pyörityksessä ”piirretään” isoa ympyrää maahan hevosen eteen. Vastaavasti takajalan pyöritys askeleen suuntaan tapahtuu koukistamalla jalka ylös ja viemällä se siitä etukautta alas ja ojennukseen taakse ja taas koukkuun. Sivusuunnan liikkuvuutta saadaan pyörittämällä eteen ojennettua jalkaa reilusti eli ”piirretään” hevosen mahan alle isoa ympyrää.

Lapojen ”irrottelua” voi tehdä seuraavasti. Koukussa olevaa etujalkaa vedetään eteen ja työnnetään taakse, jolloin lapaluu liikkuu selvästi. Ratsuille tämä on hyödyksi, koska painetta satulasta ja ratsastajasta tulee niin helposti juuri lavan alueelle.

Aktiiviset venytykset käyvät myös jumpasta. Jotkut hevoset osaavat koiramaiset venytykset ja niistä sitä kannattaakin palkita. Lenkin jälkeen yksinkertaisia venytyksiä voi tehdä makupaloilla. Kylki venyy hevosen ottaessa rauhallisesti kurottaen makupalan takajalkojen vierestä tai hännäntyvestä. Tässä liikkeessä on usein selkeitä puolieroja. Ylälinjaa voi vastaavasti venyttää tarjoamalla makupalaa matalalta etujalkojen välistä. Nämä harjoitukset sopivat ravihevosille erityisen hyvin.

Jalkoja voi rentouttaa ravistelemalla. Seisoma-asennosta taaksepäin koukistettua etujalkaa ravistellaan kavion kärjestä kiinni pitäen. Takajalassa sama tehdään hiukan taakse ja alas ojennettua jalkaa sivusuunnassa kavion kärjestä ravistaen.

Irti seisovaa hevosta voi rentouttaa keinuttelemalla, eli hännän tyvestä kiinni pitäen tehdään aaltoja, jotka etenevät aina kaulaan saakka.

Pienen jumpan jälkeen rentouttava silitys tuntuu mukavalta. Kun pää alkaa painua alas, silmäluomet lupsahdella ja hengitys syventyä, tunnet sormissasi kuinka jännitys kudoksista häviää ja hevonen rentoutuu.