Hevonen on takavetoinen

Hevosen vahvimmat lihakset ovat takaosassa. Sieltä voima siirtyy selän välityksellä etujalkoihin, jotka rytmittävät juoksemista. Pää ja kaula tasapainottavat eläimen liikkeitä. Hevosen seistessä yli puolet painosta on etujalkojen kannateltavana. Ratsastuksessa etujalkojen kuormitus lisääntyy.

• Kolottaako hevosesi jalkoja vai ovatko lihakset kipeät?
• Olisiko syytä katsoa peiliin - tuliko ahnehdittua esteissä vai onko takana miljoonaa päästelty hiitti?
• Ja vasta edessäpäin on se tosi koitos! Mitä teen?

Ravurin ja ratsun suorituksissa tuki- ja liikuntaelimistö joutuu koville. Lihakset saattavat venähtää tai “jumiutua” ja nivelet kipeytyä. Jo 1900-luvun alussa työhevosia saunotettiin ja hierottiin. Tuki-ja liikuntaelimistö kuormittuu eri tavalla hevosen käyttötarkoituksesta riippuen. Lajista riippumatta hevosten jalkojen jänteet ja nivelet rasittuvat. Ravihevosella suurimmalle rasitukselle joutuvat jalkojen ojentajien ja koukistajien lisäksi sekä lavan etuosan että selän keskiosan ja lautasen lihaksisto. Kouluratsulla eniten rasittuvat kokoavaa työtä tekevät lihakset niskan, kaulan, selän ja vatsan alueella. Esteratsuilla reiden takaosan lihakset tekevät suurimman työn. Estehevosilla hyppyjen alastulo rasittaa etujalkojen koukistajia ja ojentajia.

Fysioterapia

Fysioterapiasta löytyy menetelmiä perinteisen eläinlääkinnän täydentämiseksi. Fysioterapialla pyritään toisaalta ennaltaehkäisemään vammoja ja toisaalta edistämään eläimen kuntoutumista. Hieronnalla, fysikaalisilla laitehoidoilla ja/tai erilaisilla harjoituksilla voidaan esimerkiksi lievittää kipuja, edistää pehmytkudosvammojen paranemista, rentouttaa jännittyneitä lihaksia ja palauttaa liikkuvuus niveliin. Lihashuolto on olennainen osa urheiluhevosen valmennusta! Kotiohjeet mahdollistavat hoidon jatkuvuuden jokapäiväisessä ohjelmassa. Hevosta lähellä olevana olet monessakin mielessä vaikeassa asemassa - Toisaalta tunnet hevosesi niin hyvin, että huomaat pienimmätkin muutokset siinä. Toisaalta olet liian lähellä huomataksesi pikkuhiljaa tapahtuvia muutoksia.

Vain joitakin esimerkkejä mainitakseni:

• ravihevosen kaarreongelmat
• äkäiseksi muuttunut tuntihevonen
• kouluratsun jäykkyys

Ihmispuolella fysioterapia on arkipäivää huippu-urheilussa. Hevosurheilua ajatellen fysioterapian päämääränä on lisätä eläimen hyvinvointia ja parantaa sen suorituskykyä. Parhaimmat tulokset saadaan eläinlääkärin, omistajan ja fysioterapeutin yhteistyöllä - jopa jännevammasta toipuminenkin nopeutuu fysioterapian avulla.

Vammojen noidankehä

Hevonen alkaa helposti “väistellä” kipua tai epämiellyttävää tuntemusta keksimällä uudenlaisen tavan liikkua. Vaivat heijastelevat paikasta toiseen ja loppujen lopuksi hevonen kieltäytyy kokonaan tehtävästä.

Hälytyskellojen pitäisi soida, jos hevonen esimerkiksi:

• pukittelee
• ei piehtaroi
• ei syö maasta
• kiukuttelee
• liikkuu epäpuhtaasti, vinossa tai ontuu
• ei hyppää estettä
• vastustaa ohjasotetta

Ennaltaehkäisy

Helpointa on toimia ennaltaehkäisevästi. Keinot ovat halpoja, mutta silti tehokkaita. Seuraavassa muutamia vinkkejä:

Monipuolinen liikunta

Mitä monipuolisempaa liikuntaa hevonen saa, sitä kokonaisvaltaisemmin sen elimistö kehittyy. Yksipuolinen liikunta rasittaa aina samoja rakenteita. Hevonen ei mene pilalle erilaisesta työstä! Hevoselle voi järjestää monenlaista tekemistä. Ravurin koordinaatiota voi harjoituttaa päästämällä ne aidatulle alueelle hyppimään matalien esteiden yli. Ravurilla voi ratsastaa tai ratsulla ajaa. Varsinkin suomenhevoset vetävät mielellään rekeä, kunhan vain länget ovat sopivat. Voimistelusta käy myös mäkien kiipeäminen, liinassa juokseminen, uiminen, lumihangessa kahlaaminen, vapaa liikunta ja leikkiminen toisten hevosten kanssa.

Rentoutuminen

Harjoitus tarttuu parhaiten rentoihin lihaksiin. Stressaantunut ja jännittynyt hevonen kuluttaa energiaa turhaan. Rento hevonen pidentää selkälinjansa. Mitä ylempänä hevosen pää on, sen jännittyneempi se on. Rentoutumistapoja on useita. Hevosta voi esimerkiksi lenkin jälkeen kävelyttää selästä, kärryistä tai narusta, jolloin se saa mahdollisuuden venyttää selkäänsä. Hevosen mielestä mukavaa on myös venytellä selkää laitumella syöden!

Alkulämmittely-loppuverryttely

Kylmiltään liikkumaan lähtevän hevosen elimistö ei osaa reagoida joustavasti rasituksessa tuleviin tilanteisiin. Lämmittelemällä kudokset saadaan kimmoisiksi, jolloin esimerkiksi kuoppaan astuvan hevosen jänteet venyvät liikkeen mukaisesti. Jäähdyttelyllä taas ehkäistään seuraavan aamun jäykkyyttä. Nyrkkisääntö “ kylmä kangistaa - lämmin vetristää”!

Hieronta ja venytykset

Hevonen on hyvin herkkä eläin. Vastoin yleistä käsitystä se reagoi pieneenkin kosketukseen - muskelimies ei ehkä olekaan se oikea ratkaisu. Silittäminen on hieronnan esiaste. Kädellä koskettaminen on tärkeintä, eivät tunnottomat koneet hevosen selän päällä. Liikeratojen ylläpitämiseksi hevosia voidaan venytellä monin eri tavoin. Venytyksiä voi tehdä ratsain, jaloista venyttämällä tai vaikkapa makupaloilla motivoiden. Joku hevonen saattaa oppia tekemään koiramaisen venytyksen.

Hevonen on hevonen!

Hevosen mielenvirkeyttä ja terveyttä edistää hevosen kohtelu hevosena. Runsaasti ulkoilua ympäri vuoden, ruokaa pienissä erissä pitkin päivää, turvallinen ympäristö ja luottamuksellinen suhde ihmiseen ovat tärkeitä asioita.